1343412232_img-9928467bf68a24ca43680340a

Meillä on tässä ollut pieni blogitauko. Tällä kertaa se ei johtunnu ihmisestä eikä meistä, vaan tästä itse blogista! Ei päästy kirjottaan vaikka kuin yritettiin. Rikki mikä rikki. Mutta nyt sitä taas ollaan lähettyville päästy.

Onhan tässä tapahtunnu vaikka ja mitä. Minä Kalevi oon sairastellukin aika lailla, nyt alkaa jo olla vähän helpommat oltavat. Mehän siis vietettiin mökillä metsästäjien superjuhannusta kun saatiin nappailla ja syödä hiirulaisia, lintuja ja kaikkea mitä ikinä kiinni saatiin niin paljon ku haluttiin ja hiirulaispainotteistahan se oli. Eipä siitä sit menny kuin ehkä päälle viikko etiäpäin niin tuli kumma olo. Kamalasti juoksutti hiekkiksellä mutten mitään saanu ajoiksi. Ja sattu niin että oli pakko kehrätä kivun takia. Välillä huusin ja välilllä hengittelin tuskasesti kun ei siinä muuta voinut. Oli kuulkaas semmoset kivut ettei se oo ollenkaan pienten kissojen leikkiä enää. Aattelin välillä, että ku ei kerta hiekkiksellä asiointi suju, niin käväsempä sit tuolla koiruuden pesässä kokeilemassa... Ei sen parempaa tulosta ja orjahan senkin kielsi. Se ei auttannu ku vaan juosta hiekkispojuna koko päivä, varmaan viiskytseittemän kertaa ainakin. Tiistain ihminen sitä touhua katteli ja keskiviikkona vei minut sit lääkärille. Soitti ajan ja sai puolentoista tunnin päähän. Olin saunassa lauteella kivusta seinän viereen käpertyneenä meidän oman peiton päällä kun ihminen tuli ja otti kuletushäkkiin. Yhtään en ees viittinny pistää vastaan, niin kovat kivut oli. Yritin olla vähän juomattakin jos se auttais.

Klinikalla ne työnsi piikin niskaan ja sit pimeni...

Ja kun aloin heräillä, tuli taas piikkiä niskaan. Kuulema nesteytystä. Nää ihmiset kun eivät tajua, että osaisin kyllä juoda itekin. Pistin oikein kunnon shown pystyyn. Huusin, sähisin, yritin raapia... Vaan eipä se auttannu. Nesteytystä tuli ja aika pian pääsin kotiin. Ne oli ottannu virtsanäytteen, siinä oli verta ja diagnoosina idiopaattinen kystiitti eli virtsarakon tulehdus, se on kuulema stressiperänen sairaus.

Tossa parin viikon ajan ihminen joka päivä työns mulle kurkkuun ruiskulla jotain ällöpahaa lääkettä ja pakotti pitämään poskinahassa jotain pilleriä. En tykänny. Ja tätä nykyä sekä minä että Ulle syödään keittoa. Siis kuvitelkaa!! Märkäruokaan laitetaan hulluna vettä! Ku muuten ei saa tarpeeks nestettä. Se on tärkeä osa tätä parantamista... Eli hyvästi raksut ja märkäruoka normaalina. On tässä pienillä poikakisuilla totuttelemista!

Harmi ku tosta Ullevista ei oikeen koskaan saa kuvia, ku se aina lähtee meneen saman tien jos kamera tuodaan sen silmien alle. Mää en välitä...

Ei me oikeen muuta olla ehitty touhuumaan. Ihminen puhu jostain valjaissa ulkoilusta. Mut koskahan sekin sit tapahtuu? Ehkä ens tai sitä seuraavana kesänä? Olis kiva päästä tonne kyttäämään lintuja ja hyönteisiä. Parveke on liian pieni paikka.

Niin ja minä täytin viis vuotta heinäkuun viides päivä. Saatiin tuoreita muikkuja. Se on oikeeta kissan herkkua, ilman paistamista tai turhaa puhdistamista. Niin herkkua, et siitä pitää välillä vähän tapella :)