Meiltä on tainnu täältä hävitä kaikki aiemmat kuvat, toi näkyy vaan mikä lisättiin äsken. Kai se on meidän sit tassuteltava tänne ne vielä jossain vaiheessa uusiks, kunhan tulee semmone fiilis!

Meillä on tässä ollut pieni blogitauko. Tällä kertaa se ei johtunnu ihmisestä eikä meistä, vaan tästä itse blogista! Ei päästy kirjottaan vaikka kuin yritettiin. Rikki mikä rikki. Mutta nyt sitä taas ollaan lähettyville päästy.

Onhan tässä tapahtunnu vaikka ja mitä. Minä Kalevi oon sairastellukin aika lailla, nyt alkaa jo olla vähän helpommat oltavat. Mehän siis vietettiin mökillä metsästäjien superjuhannusta kun saatiin nappailla ja syödä hiirulaisia, lintuja ja kaikkea mitä ikinä kiinni saatiin niin paljon ku haluttiin ja hiirulaispainotteistahan se oli. Eipä siitä sit menny kuin ehkä päälle viikko etiäpäin niin tuli kumma olo. Kamalasti juoksutti hiekkiksellä mutten mitään saanu ajoiksi. Ja sattu niin että oli pakko kehrätä kivun takia. Välillä huusin ja välilllä hengittelin tuskasesti kun ei siinä muuta voinut. Oli kuulkaas semmoset kivut ettei se oo ollenkaan pienten kissojen leikkiä enää. Aattelin välillä, että ku ei kerta hiekkiksellä asiointi suju, niin käväsempä sit tuolla koiruuden pesässä kokeilemassa... Ei sen parempaa tulosta ja orjahan senkin kielsi. Se ei auttannu ku vaan juosta hiekkispojuna koko päivä, varmaan viiskytseittemän kertaa ainakin. Tiistain ihminen sitä touhua katteli ja keskiviikkona vei minut sit lääkärille. Soitti ajan ja sai puolentoista tunnin päähän. Olin saunassa lauteella kivusta seinän viereen käpertyneenä meidän oman peiton päällä kun ihminen tuli ja otti kuletushäkkiin. Yhtään en ees viittinny pistää vastaan, niin kovat kivut oli. Yritin olla vähän juomattakin jos se auttais.

Klinikalla ne työnsi piikin niskaan ja sit pimeni...

Ja kun aloin heräillä, tuli taas piikkiä niskaan. Kuulema nesteytystä. Nää ihmiset kun eivät tajua, että osaisin kyllä juoda itekin. Pistin oikein kunnon shown pystyyn. Huusin, sähisin, yritin raapia... Vaan eipä se auttannu. Nesteytystä tuli ja aika pian pääsin kotiin. Ne oli ottannu virtsanäytteen, siinä oli verta ja diagnoosina idiopaattinen kystiitti eli virtsarakon tulehdus, se on kuulema stressiperänen sairaus.

Tossa parin viikon ajan ihminen joka päivä työns mulle kurkkuun ruiskulla jotain ällöpahaa lääkettä ja pakotti pitämään poskinahassa jotain pilleriä. En tykänny. Ja tätä nykyä sekä minä että Ulle syödään keittoa. Siis kuvitelkaa!! Märkäruokaan laitetaan hulluna vettä! Ku muuten ei saa tarpeeks nestettä. Se on tärkeä osa tätä parantamista... Eli hyvästi raksut ja märkäruoka normaalina. On tässä pienillä poikakisuilla totuttelemista!

Harmi ku tosta Ullevista ei oikeen koskaan saa kuvia, ku se aina lähtee meneen saman tien jos kamera tuodaan sen silmien alle. Mää en välitä...

Ei me oikeen muuta olla ehitty touhuumaan. Ihminen puhu jostain valjaissa ulkoilusta. Mut koskahan sekin sit tapahtuu? Ehkä ens tai sitä seuraavana kesänä? Olis kiva päästä tonne kyttäämään lintuja ja hyönteisiä. Parveke on liian pieni paikka.

Niin ja minä täytin viis vuotta heinäkuun viides päivä. Saatiin tuoreita muikkuja. Se on oikeeta kissan herkkua, ilman paistamista tai turhaa puhdistamista. Niin herkkua, et siitä pitää välillä vähän tapella :)

Kun tänään oli niin kylmä ilma, ei me viittitty muuta ku nukkua vaan. Ja syödä tietty. Kissanelämää! :)

Nyt meillä on sauna! Se on kyl ihan lähestulkoon kokonaan Kalevin vallassa, mut joskus mäkin pujahdan sinne oven raosta. Tänään oli kuitenki taas Kalen saunavuoro!


Ja mikäs ton velipojan on maatessa maha täynnä tossa tuolilla, oli varmaan makeet unet.


Mä odottelin eilen kirjoitusvuoroani, mut sitä ei vaan tullu, tökötin täs varmaan puoli tuntia

On se vaan kummallista, että vaikka nyt pitäis olevinaan olla joku kesä, niin ei toi aurinko sit yhtään halua näyttäytyä. Mikäs oliskaan sen ihanempaa, kuin viettää päivää parvekkeella maaten auringon lämmössä. Ja sillontällön vähä napata ohi lentäviä kärpäsiä ja itikoita suuhun. Mut kylmä vaan on ja sataa, sillon ei oo kiva ulkoilla. Ihminen on tyytyväinen tähän ja jos se sais päättää, niin kuumuus ei tulis ollenkaan... No, onneks nää asiat ei oo sen käsissä. Kyl kesällä pitää olla oikee kissojen ilma! Vai mitä?

 

Tossa toissayönä me vähän pidettiin hauskaa. Orja-mamma-ihminen-palvelija sai valvoa neljään asti, kun se ei saanu meitä millään asettumaan paikoilleen. Se johtuu kuulema siitä, että me ollaan liian pitkälle iltaa parvekkeella raittiissa ilmassa ja se piristää liikaa. Mutta mepä tiedetään, että se johtuu ihan vaan siitä, että meillä on kova halu vaan päästä saalistushommiin! Tehtiin sitä koko juhannus mökillä ja saatiinkin monen monta hiirulaista kiinni. Lintuja ei nyt saatu. On vaan ikävää kun kaikki niistä hiirulaisista ei olleet syömäkelpoisia. Ne päästiäiset vai mitä ne nyt on, niitä ei syö kukaan. Tai me ainakaan, eikä ymmärretä, jos joku siihen pystyy, on ne niin väkeviä ja pahoja. Me sit vaan tuodaan niitä ihmiselle näytille joka pelkää niitä kuollakseen. Se onkin sanonut, et onneks sillä on meidät, ettei hiiret syö sitä... No, kyl meille passaa hyvin tämmönen diili. Eipähän tarvi jakaa niitä sen kanssa. :)

 

Tänään ei vaan oo jaksanu muuta kun nukkua, ja käytiin parvekkeella vähän vilkuilemassa ihmisen uusia kukkia. Se laittoi niitä jonnekin muka ylös, ettei me päästäis niihin käsiksi, mut oottakoon vaan... Kyllä me vielä ne myllätään, jos meistä joku päivä siltä sattuu tuntumaan. Ku ei oo kerta eläviä saaliitakaan. Nii.

 

Yritettiin lisätä kuvia, mut nyt ei onnistunnu sitten millään. Koitetaan vielä!

Hei vaan kamut, pitkästä aikaa!

 

Me ollaan täällä taas. Meidän blogitauko vähän venähti, mut se ei oo tietenkään ollut meistä kiinni, vaan tosta ihmisestä, meidän orjastamme. Se ei ole antanut meille nettiaikaa, vaan on häätänyt aina pois, kun on kuulema itsellään ollut tärkeempää tekemistä kuin kissojen blogihommat. No nyt kuitenkin ollaan saatu taas tahtomme läpi ja päästiin tänne takaisin. Me ei edes tiedetä, ketä kaikkia täällä blogimaailmassa vielä on, mut aiotaan kyllä ottaa siitä selvää. Täällä sivuilla on linkki meidän vanhaan blogiin, sieltä voi lukea aiempia kuulumisia parin vuoden takaa.

 

Mutta meille on ehtiny tapahtua tässä ajassa ihan hurjastipaljon kaikennäköstä. Me muutettiin pari vuotta sitten. Kaupunki säily samana mut saatiin sentään vähäsen suuremmat tilat meidän riehumisleikkeihin. Täällä kyllä asuu nyt tätä nykyä yksi koirakin, mikä oli aluksi kauhistuttava järkytys, mut on siihen jo tottunut. Ei oltukaan enää vain me kaksi, vaan siinä oli kolmaskin. Silläkin on blogi johon täällä linkki, mut se ei oo vielä saanut päivitysaikaa koska me ollaan vietetty aikaa tässä koneella nyt oman blogimme parissa, sit ihmisellä on joku niihin isoihin kavioeläimiin liittyvä blogi, mut sekään ei oo ihan vielä saanu päivitettyä sitä, mut kai me päästetään se tähän jossain vaiheessa. Nyt on meidän vuoro, tään pitkänpitkän tauon jälkeen!

 

Mepä palataan asiaan pian! Tää blogi on vielä ihan keskeneränen, kuitenkii valmistuu piakkoin ja ulkoasukin tulee muuttumaan, kunhan tässä vähän tassutellaan. Kuvia myös tulee, ja kaikkea tätä ennen voi tutustua vaikka meidän vanhempaan blogiin ja meihin siellä paremmin, ennen ku saadaan tämä uusi sivusto kunnolla pyörimään! Kehräämisiin!

 

Kalle & Ulle